Melodiasävelen ja soinnun välinen jännite

Kun otamme improvisoinnin pohjaksi C-joonisen (=C-duuri-) asteikon, on meillä äskeisen harjoituksen (esimerkki 3) pentatoniseen asteikkoon nähden kaksi säveltä enemmän käytössämme. Se antaa meille lisää melodisia mahdollisuuksia, mutta huomaat varmasti pian, että ei ole saman tekevää, missä järjestyksessä soitat asteikon säveliä. Tietyt sävelet eivät kuulosta tiettyjen sointujen kanssa hyviltä iskullisille tahdinosille soitettuna.

Kukin sävel muodostaa sointuun nähden tietyn jännitteen, ja melodian muoto syntyy näiden jännitteiden muodostumisesta ja purkautumisesta. Kaikkein jännitteisimpiä säveliä ovat sointuun kuulumattomat sävelet ja konsonoivimpia soinnun perussävelet (= pohjasävel, terssi, kvintti ja septimi). Soinnun lisäsävelet (= 9, 11 ja 13) ovat jännitteiltään näiden ääripäiden välimaastossa. Jännitteiset sävelet vaativat yleensä jonkinlaista purkausta sointusävelelle, jotta melodia kuulostaisi tasapainoiselta.

Kannattaa aluksi harjoitella soittamalla pelkkiä sointusäveliä. Kun tästä tulee rutiinia, voit sommitella melodialinjat niin, että sointuun kuulumattomat sävelet sijoittuvat iskuttomille tahdinosille erilaisiksi hajasävelkuluiksi. Kun opit kuulemaan eri sävelten muodostamia jännitteitä, huomaat, että iskullisille tahdin osille voi laittaa soinnun lisäsäveliä, jopa sointuun kuulumattomia säveliä, mutta vaatii harjoitusta oppia purkamaan nämä sävelet luontevasti.

Esimerkki 4:n melodia rakentuu edelleen vahvasti C-duuripentatoniseen asteikkoon, mutta mukana ovat C-joonisen asteikon F ja H. Lisäsävelet muodostavat hajasävelkulkuja ja purkavat sointusävelille.

Esimerkki 4
esimerkki 4

Seuraavassa harjoituksessa improvisoidaan edelleen valkeilla koskettimilla eli C-duuriasteikolla. Kaikki soinnut ovat edelleen C-duurin asteita. Tämän asteikon sointuun kuulumattomat sävelet ovat:

  • Cmaj7 : F
  • Em7 : F ja C
  • Am7 : F
  • G7 : C

Improvisoi seuraavaan sointukulkuun valkeilla koskettimilla, mutta huomioi sointuun kuulumattomat sävelet (vinoviivalla halkaistu nuotti). Jälleen kannattaa lähteä liikkeelle sointusävelistä ja ottaa lisäsävelet käyttöön myöhemmin, kun melodiakorva alkaa kehittyä. Jätä sointuun kuulumattomat sävelet kokonaan soittamatta, kunnes opit kuulemaan eri sävelten muodostamat jännitteet. Voit sitten lisäillä niitä aluksi iskuttomille tahdin osille hajasävelkulkuina. Huomoi, että kun jätät valkeista koskettimista F:n ja C:n pois, jäljelle jää G-duuripentatonisen (E-mollipentatonisen) asteikon sävelet. Voit ottaa improvisointisi lähtökohdaksi myös tämän asteikon, jolloin automaattisesti vältät sointuihin kuulumattomat sävelet. Huomioi myös nuottiesimerkin vaihtoehtoiset vasemman käden soinnut. Tahdin ensimmäinen sointu sisältää aina soinnun pohjasävelen, jälkimmäinen sointu on ilman pohjasäveltä ja sopii hyvin taustan kanssa improvisointiin.

Esimerkki 5
esimerkki 5

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

Näytä tulostettava versio tämän sivun nuottiesimerkeistä