Äänenkuljetus

Tonaalisessa musiikissa kukin ääni eli ”stemma” etenee johdonmukaisesti ja toisaalta itsenäisesti. Tätä periaatetta kutsutaan äänenkuljetukseksi.

 

Alla olevassa nuottiesimerkissä poiketaan olennaisesti tästä tavasta. Kaikilla stemmilla on sama melodiahahmo; kaksi alinta stemmaa liikkuvat oktaaveissa, ylin taas kvinttisuhteessa näihin nähden.

 

Stemmojen edetessä puhtaissa oktaaveissa tai kvinteissä niiltä puuttuu itsenäisyys.

 

Viivoituksella virheelliseksi osoitettuna on myös intervalli ylinouseva sekunti f–gis. Ylinousevat intervallit ovat melodisina liikkeinä tonaalisessa musiikissa harvinaisia, joten niitä pyritään välttämään.

rinnakkaisliikkeitä nuottiviivastolla

 

Vielä 1300-luvun musiikissa kvinttiliikkeet olivat tavallisia. Alla esimerkki Goliard-laulusta 


Esimerkki 1300-luvulta olevasta motetista

Kun stemmat etenevät sävellajin mukaisin rinnakkaisterssein tai sekstein, niin intervallin laatu vaihtelee ja äänenkuljetus on toimivaa. Myös rinnakkaiset kvarttikulut ovat perinteisessä äänenkuljetuksessa hyväksyttyjä, samoin esim. kvinttiliike vähennetystä puhtaaseen ja päinvastoin tietyissä tilanteissa.  Stemmat etenevät usein asteittaisin liikkein. Paljon hyppyjä sisältävässä melodiassa onkin usein kyse melodian monikerroksisuudesta, jonka voi purkaa soinnuiksi:

Katkelma J.S. Bachin soolosellosarjan G preludista