Jousisoittimet

Jousisoittimet

 

Viulun, alttoviulun, sellon ja kontrabasson vapaat kielet ja aloittelevan soittajan ääniala on merkitty nuottiesimerkin alkuun (>1…4). Vaikka teksti ja nuottiesimerkki sisältävät lähinnä viuluun liittyvää tietoa, on se sovellettavissa myös muille jousisoittimille. 

jousisoittimetE application/pdf icon

 

Jousi- ja kielisoittimilla soitetaan usein ns. ”asemissa”.  Ensimmäinen asema tarkoittaa käden sijoittumista otelaudan alkupäähän. 

 

Sormien etäisyys toisistaan riippuu käytettävästä asteikosta ja puoliaskelien paikasta siinä. Termi ”matala kakkonen” tarkoittaa esim sormitusta, jossa keskisormi on lähempänä etusormea kuin nimetöntä (>5-6). Jousi- ja kielisoittimilla sormien numerointi poikkeaa esim. pianonsoitossa käytettävästä numeroinnista, koska peukaloa ei käytetä.

 

Viululla helpoimmat asteikot ja samalla sävellajit ovat G- ja  D-duuri, koska vapaat kielet ovat niissä mukana ja puoliaskelen paikka sijottuu useimmiten luontevasti kolmos- ja nelossormen väliin. 

 

Hankalia säveliä ovat aloittelijalle vapaista kielistä puoliaskelen alempana olevat sävelet (>7), jotka soitetaan pikkusormella.  Jo peruskurssi 2/3-tasolla on tavallista soittaa myös 3. asemassa (>8), jossa  etusormi on (pientä) terssiä ylempänä kuin 1. asemassa. Kun vapaita kieliä ei käytetä vaan kaikki sävelet tulevat sormittamalla, niin sointi on tasaisempi.

 

Ylempiin asemiin mennään soittotaidon lisääntyessä ja samalla mahdollistuu saman sävelen tuottaminen eri kieleltä; g-kieltä käytetään usein tumman ja pehmeän sointivärin aikaansaamiseksi. 

 

Veto- ja työntöjousi (>9) merkitään muille kuin vasta-alkajille äärimmäisen harvoin. Yleensä ”veto” tulee luontevasti tahdin alkuun, kohotahti taas soitetaan usein työntöjousella.  

 

Legatokaari on jousisoittimilla usein yhtä kuin ns. jousituskaari (>10). Kaari määrää jousenvaihdot: kun kaari loppuu, vaihtuu myös jousen suunta. Yleensä kuitenkin soittajat (ei säveltäjät) tekevät nuotteihinsa jousitukset, jotka virtuoositasolla saattavat olla jopa ammattisalaisuuksia. Jousisoittimilla on mahdollista tuottaa myös dynaamisia vaihteluja yhdelle pitkälle sävelelle (>11). 

 

Nopeat säveltoistot ovat kosketinsoittimilla hankalia. Sen sijaan jousisoittimilla nopeakin tremolo on melko yksinkertainen tuottaa. Lyhennemerkintää kannattaa myös käyttää (>12). Erilaisia soittotapoja on useita, esim.:

  • pizzicato :  näppäillen (>13), ns. Bartok-pizzicatossa kieltä nostetaan kohtisuoraan ylös, jolloin se laskeutuessaan läjähtää otelautaa vasten. Paluu jousenkäyttöön merk. coll' arco
  • huiluäänet  (harmonics) syntyvät koskettamalla kieltä kevyesti  (>14): oktaavin kohdalta (a) syntyy oktaavia korkeampi ääni kuin vapaalta kieleltä, kvintin kohdalta (b) duodesiimiä korkeampi ja kvartin kohdalta (c) kaksi oktaavia korkeampi sävel. Keinotekoiset huiluäänet (d) soitetaan pikkusormella etusormen painaessa kieltä.
  • con sord.: sordinon kanssa - senza sord.: ilman sordinoa
  • sul ponticello: hyvin läheltä tallaa (metallinen sointi)
  • sulla tastiera, sul tasto, flautando, flautato: otelaudalta (ohut, huilumainen sointi)
  • col legno (tratto): jousen puuosaa hangataan kieliä vasten , col legno battutto: kieliä lyödään puuosalla

 

Erilaisia jousenkäyttötapoja ovat mm.:

  • detaché  (>15) on perusjousitustapa: vedot ja työnnöt vuorottelevat, mutta sävelet erottuvat toisistaan kuitenkin ilman havaittavaa taukoa, merkitään toisinaan (varmuuden vuoksi) tenutoviivalla.
  • staccatoja on erilaisia ja yleensä muusikko päättää mikä jousitustapa on luontevin kun säveltäjä on kirjoittanut staccatomerkinnän; lyhyet äänet kun voidaan soittaa joko jousi kielellä (on string) tai siitä irrottaen (off string)
  • martellato, martelé  (>16) on ”iskevä” jousilaji ja merkitään yleensä aksenttimerkillä tai kiilalla, siinä jousi pysyy koko ajan kielellä
  • spiccatossa  (>17) jousi ”pompahtaa” kielestä jokaisen sävelen välillä ja se on kevyempi staccatojousitus
  • ricochet (ric.)tai jeté (>18) tarkoittaa ”heittojousta”, jossa jousi hyppii kielellä oman liike-energiansa varassa - useita säveliä saman  vedon aikana, merkitään usein staccatopisterivillä
  • sautillé (arco saltando, saltato) tarkoittaa myös pompahtelevaa jousenkäyttötapaa, joka lähtee kuitenkin kieleltä, sautillessa jousen suunta vaihtuu (hyvin nopea detache)
  • portato (louré ) (>19) tarkoittaa soittotapaa, jossa sama sävel soitetaan vaihtamatta jousen suuntaa, käytetään usein (barokkimusiikin) säestyskuvioissa.

 

Jousisoittimilla pystytään soittamaan myös kaksois- ja kolmoisotteita (>20). Ne ovat vaikeita varsinkin jos niitä on peräkkäin ja sormea joutuu kesken sävelen vaihtamaan, kuten Paganinin kapriisissa.  Sovitettaessa aloitteleville jousisoittajille on otettava huomioon monia asioita, esim.:

  • Korotusmerkkiset sävellajit ovat helpompia kuin alennusmerkkiset
  • Kaksoisotteet ovat vaikeita ellei toinen sävel ole vapaa kieli.
  • Pianolle tyypilliset arpeggiokulut eivät välttämättä ole luontevia soittaa sellolla
  • Jos käyttää sovituksessa välillä pizzicatoa, sordinoa tms. on jätettävä aikaa (tauko) vaihtaa soittotapaa.
  • Jousisoittimilla on mahdollisuus tehdä cresc. ja dimin. saman sävelen aikana.