kenraalibassonumerointi

Numerot bassonuotin päällä osoittavat sävellajin mukaisia intervalleja bassosta lukien.  Alunperin intervallinumeroilla osoitettiin todelliset intervallit. Esim. intervallit 10, 12 ja 15 muodostivat peruskolmisoinnun oktaaviasemassa. Jo barokin aikana vakiintui kuitenkin kirjoitustapa, jossa noonia suuremmista intervalleista vähennetään tarpeellinen määrä oktaaveja.

Intervalleja oktaavi (8), kvintti (5) ja terssi (3) ei osoiteta erikseen kuin tarvittaessa. Tyypillisesti näillä numeroilla osoitetaankin soinnun vain asema, eli sopraanon suhde bassoon (näissä esimerkeissä varmuuden vuoksi viivastojen välissä eikä alla).

Numero 6 viittaa sekstisointuun, eli sointuopillisesti kolmisoinnun terssikäännökseen. Äänenkuljetuksen opiskelussa on kuitenkin eduksi, jos pystyy irtautumaan perinteisestä sointuopillisesta hahmotustavasta. Barokin aikana ja vielä pitkään myöhemminkin säveltäjät ja muusikot hahmottivat harmoniat intervallisuhteina bassoon. Intervallit 3, 5, 6 ja 8 olivat konsonansseja, muut taas dissonansseja. Alla oleva esimerkki havainnollistanee tätä ajattelutapaa. Siinä 6-soinnut hahmottuvat pikemminkin melodisina liikkeinä kuin itsenäisinä sointuina.

esimerkki kenraalibassonumeroinnista

esimerkki kenraalibassonumeroinnista2

Sävellajin mukaisen terssin kromaattinen muutos osoitetaan vastaavalla kromaattisella merkillä. Numeron yhteydessä oleva krom. merkki viittaa vastaavaan intervalliin. Intervallinumerot ovat suuruusjärjestyksessä "bassosta lukien" ylöspäin, mutta realisoinnissa ne voivat olla missä järjestyksessä hyvänsä.

kb-numerointi3