Koraalityylisestä soinnutuksesta

Termiä koraalisoinnutus käytetään yleisesti kuvaamaan neliäänistä tonaalista soinnutustapaa, jossa sointurytmi on suhteellisen tiheä - käytännössä jokainen melodian (iskulla oleva) sävel saa uuden basson väliäänten ollessa staattisempia.

Koraalisoinnutusta voidaan pitää jonkinlaisena esikuvana myöhemmille soinnutustavoille. Siksi se on pohjana lähes kaikissa soinnutuskursseissa.

Koraalisoinnutukseen tutustuminen voidaan aloittaa hyvin esim. kadenssista. Monet fraasit ja varsinkin (koraali)sävelmien loput laskeutuvat asteittain perussäveleen (⌃3 - ⌃2 - ⌃1). Nuottiesimerkissä tahdeissa 1 - 2 on esitetty melodian asteitten lisäksi basson asteet (roomalaisin numeroin), sekä niiden väliin jäävä intervalli.

Tahdeissa 3 - 4 melodian ja basson välillä on vain konsonoivia intervalleja (3, 5, 6 ja 8). Koraalisoinnutukselle tyypillistä onkin mainittujen intervallien käyttö myös basson ja alton (tahdit 5 - 6) ja basson ja tenorin (tahdit 7 - 8) välillä.

Tahtiin 5 merkitty astemerkintä on hyvin tavallinen lopukkeissa.  Vaikka se nimellisesti on ”nelisoinnun käännös”, niin basson yläpuolella on pelkästään konsonansseja.

kadenssin muodostuminen

Toinen tavallinen fraasin (sävelmän) lopuke päättyy johtosävelen kautta (tahdit 1- 2). Basson 4. asteen yläpuolelle voi tulla kvintin lisäksi myös seksti (tahti 3).

koraalikuva2

 

Stemmoissa olevat hypyt voidaan ”täyttää” astekululla. Varsin tavallista tämä on silloin kun astekulun myötä syntyy septimi suhteessa bassoon (tahdit 5 - 8). Äänenkuljetuksellisesti on luontevaa, että septimi laskeutuu ja että siihen tullaan ylhäältäpäin. Laskevat ”lomaseptimikulut” ovat näin ollen tavallisia väliäänissä.