sointujen asettelut

Klaveerisoittimilla (piano, cembalo ym.) soinnut soitetaan usein niin, että vasen käsi ottaa pelkän bassoäänen (oktaaveissa), oikea käsi taas kaikki muut soinnun sävelet. Tätä tapaa kutsutaan nimellä ahdas asettelu ), koska sointusävelet ovat siinä bassoa lukuunottamatta mahdollisimman lähellä toisiaan.

 

Hajallisesta asettelua käytetään yleisesti mm. kuoromusiikissa tai kirjoitettaessa sointuja soitinyhtyeelle. Sointi on siinä usein täyteläisemmän tuntuinen. Asettelujen erona on sopraanon ja tenorin välinen intervalli, joka ahtaassa asettelussa on korkeintaan oktaavi, hajallisessa taas vähintään oktaavi. Tenoriääni kirjoitetaan bassoklaaviin. On myös huomattava, että nuottien varret kirjoitetaan kuten nuottiesimerkissä on kuvattu.

 

Suuri osa neliäänistä sointukudosta sisältävästä musiikista (esim. sekakuorosävellykset) ovat ns. yhdistetyssä asettelussa, jossa nuottikuva on hajallisen asettelun mukainen, mutta tenoriääni voi olla jopa alton ja sopraanon välissä (ns. äänten ristiinmeno). Äänenkuljetusharjoituksissa on luontevinta käyttää kuitenkin alkuvaiheessa ahdasta asettelua.


esimerkkejä sointujen asetteluista